Tässä kirja, joka miellyttää minua
kovasti. Catherine Ingram avaa hyvin selkeästi ja lämpimästi
tietoisen läsnäolon periaatteita.
Ingram kertoo, kuinka hän etsi
vastauksia ja haki kokemuksia erilaisista henkisistä suuntauksista.
Aina jotain puuttui ja etsintä jatkui.
”Etsintä oli ollut yritystä tehdä
itsestäni jotain enemmän kuin olin. Olivatpa lukuiset yritykseni
kuinka jaloja tahansa, niiden ensisijaisena tarkoituksena oli
kuitenkin pyrkimys korostaa itseäni. Jopa mietiskellessäni tunsin,
että jonakin päivänä saavuttaisin jotain, saisin lisää jotain
uutta.”
Lopulta Ingram oivalsi, että etsintä
itsessään on ongelma. Etsiminen tuottaa mielelle puuhaa. Mielen on
taipumus askarrella lakkaamatta. Hän kehottaa lukijaa huomaamaan
rauhan pisteensä, tarkkailevan tietoisuutensa.
Havahtunut tietoisuus on mielestäni
parasta, mitä henkisyys voi ihmiselle antaa. Se on niin
yleispätevää, ettei sitä voi oikeastaan edes laskea henkisyyteen.
Tietoinen läsnäolo ei huumaa, kuten vaikkapa meedioiden sanomat tuonpuoleisesta, vaan se päinvastoin palauttaa ihmisen
pilvilinnoista omaan elämäänsä.
Catherine Ingram: Intohimoinen
läsnäolo, Basam books 2014
