tiistai 18. helmikuuta 2014

Kirsi Ranto: Ole se valo joka olet, enkeleitä ja villasukkia

18.2.2014 klo 16.45. Toteutan tämän kirja-arvostelun uudella tavalla: Julkaisen tekstiä sitä mukaa kun luen kirjaa. Näin näette vaikutelmani samantien kirjan edetessä.

Ennakko-odotuksista muutama sana: Täytyy sanoa, että kirjan nimi ei ollut mielestäni aivan nappi valinta. Miksi hitossa villasukat piti raahata etukannelle? Ole se valo joka olet, olisi ollut aivan hyvä ja riittävä nimi. Villasukilla ikäänkuin houkutellaan lukijaa: ”Tämä on lämminhenkinen, kotoisa ja söpö kirja - lue minut”.

Rannon kirjoitustyyli Deepthi-blogissa on über-tunteellinen, megalomaanisen hehkutteleva. Välillä jopa naiiviuteen asti. Olen nyt sivulla 25 ja olen iloisesti yllättynyt selkeästä kielenkäytöstä. Hyvällä kustannustoimittajalla saattaa olla tekemistä asian kanssa.

Kirja alkaa koskettavalla kuvauksella siitä, kuinka Ranto kruunattiin tangokuningattareksi. Voitto oli hänen elämässään suuri, joskin Rannon mukaan ennaltamäärätty käänne. Lukija tempautuu iloitsemaan Rannon kanssa. Mielessä käväisee huomio, ettei Ranto suo sanaakaan heille, joiden unelma murskaantui hänen voittaessaan.

Tangovoiton jälkeen Ranto palaa syntymäänsä, ja etenee pienin välähdyksin lapsuudesta murrosikään ja nuoruuteen. Kirjan asettelusta tulee mieleen Kassilan muistelmat. Hänkin aloitti ”suurella hetkellä” ja palasi sitten synnytyslaitokselle. Kyseessä saattaa olla sattuma, onhan tällainen tyypillistä lukijan koukuttamista. Onneksi Ranto ei sentään aloita Ammahalilla.

 Laulajanuransa alkua Ranto maalailee hyvin dramaattisesti: ”En kaipaa ketään vierelleni, vaan jään ikävöimään jotain suurempaa, jonka kosketuksen tunnen vain keikoilla. Tiedän, että se on ainoa paikka minun olla ja elää: musiikin ympäröimänä, ihmisten edessä. Siellä olen kokonainen, täysi, oma itseni.”


Kun muut 18-vuotiaat nauttivat juuri saavuttamastaan täysi-ikäisyydestä, Ranto viettää aikaansa näin: "Koulun ohella päiväni kuluvat tangokisoja miettiessä ja niihin valmistautuessa. Viikonloput olen keikoilla, ja arki-iltaisin selailen vanhoja lehtileikkeitä edellisvuosien kuninkaallisista.” Ranto myös hankkii omatoimisesti sponsoreita. Olisi hauska tietää, mistä tällainen määrätietoisuus, ja toisaalta tarve kumpuaa? Ehkä se selviää myöhemmin... Tulee vaikutelma, että Ranto on syntynyt kultalusikka suussa. Oma suunta on löytynyt jo lapsena. Vanhemmat kannustavat tyttöä sekä henkisesti että taloudellisesti. On suotu ulkonäköä, sinnikkyyttä...


Klo 17.40. Kirsi Ranto alkaa muuttua inhimillisemmäksi olennoksi nopeasti. Burn out, paniikkikohtaukset, itseinho ja ääniongelmat ilmestyvät. Onko lopulta hyvä, että saa (liian) nuorena kaiken?


Klo 20.10. Ranto on löytänyt enkelinsä, kertarysäyksellä. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka heittäytyy täysillä siihen mistä innostuu. Täytyy paljastaa, luin juuri kirjasta kohdan, jossa Ranto pyytää enkeleiltä merkkiä, jonka jälkeen hän löytää kodistaan höyhenen. Minä esitin saman kysymyksen, ja lähdin kurkkaamaan mitä facebookissa tapahtuu. Ja räps, ensimmäisenä silmiini sattuu erään tahon lisäämä kuva höyhenestä!


Klo 22.00 Rannolla riittää pitkälti tarinaa synkeistä kausista. Ja hyvä niin. Alan tuntea myötätuntoa häntä kohtaan. Ranto on kertonut julkisuudessa hyvin rohkeasti vaikeista vaiheistaan ja elämänkatsomuksestaan. Uteliaisuus taitaa olla ihmisen perusominaisuus. Muiden ongelmat ja muut yksityiset kokemukset kiinnostavat. Ps. Olen tässä sivussa tiskannut, pessyt pyykkejä, kokannut päivällisen. En ole näin hidas lukemaan :D Vasta sivulla 71...


Klo 24.00. Olin odottanut pienellä kauhullakin Amman tapaamisesta alkavaa hehkutuksen määrää. Oikeastaan on kiinnostavaa lukea yksityiskohtainen selostus siitä, kuinka suomalainen nainen tutustuu ashram-elämään ja kuinka hän kokee guruun ”hurahtamisen”. Erityisen ilahduttavaa on, kun Ranto avoimesti kuvaa, kuinka hänen identiteettinsä aiemmin pohjautui ulkonäköön ja kuinka Amman ashramissa hän oppi elämään tilassa, jossa hänen ei tarvitse päteä ulkonäöllä.


21.2. Alan vakuuttua Rannon aitoudesta. En voi välttää Rannon kirjan vertaamista Kassilan muistelmiin. Ranto on hienotunteinen, hän ei mainitse nimiä, ei entisten kumppaneiden, ei yhteistyötahojen, ei kenenkään nimiä. Entisistä kumppaneistaan hän kirjoittaa pelkästään positiiviseen sävyyn, ei alentavasti kuten Kassila.

1.3. Saan kirjan päätökseen. Kirjan loppuosa on seesteisempi kuin dramaattinen alkuosa. Sivut täyttyivät jonkinlaisesta sisäisestä puheesta. Mukana oli erittäin hyviä oivalluksia.

Yksi sammakko Rannon näppikseltä luiskahtaa."Minusta alkaa tuntua, että juuri tasa-arvo on keikauttanut naisen ja miehen roolit parisuhteessa ja itsenäisinä, omavoimaisina ihmisinä tasa-arvoon." Ranto liittää näin tasa-arvon ja itsenäisyyden samaan lauseeseen kumoamaan toisensa? Olisiko epätasa-arvo enkelikuningatar Rannon mielestä parempi ratkaisu? Epätasa-arvoa on koettu menneisyydessä ja koetaan edelleen monissa valtioissa. Kuinkahan esimerkiksi Irakissa onnistuisi kylillä hulmuaminen julistamassa naisgurun asiaa? Omavoimaiset yksilöt pääsevät kukoistamaan nimenomaan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Epätasa-arvon vallitessa aina jokin taho joutuu pelkäämään ja pienentämään itseään. Ranto saattaa olla jollekulle roolimalli, joten hän voisi hieman a-ja-tel-la.

Useimmin toistuvat sanat Rannon kirjassa ovat kyynel ja itku. Kuinka Ranto jaksaa elämäänsä alati vereslihalla? Meitä on moneksi.

 Ranto avaa kokemuksiaan Amman ashramissa usean luvun verran. Ulkopuolisen on hieman vaikea ymmärtää ashramin elämää. Esimerkkinä Rannon mainitsema pikku tapaus: Kun Amma poistuu asunnostaan, soitetaan kelloa. Kaikki jotka kuulevat kellon soiton, ryntäävät Amman perään ja ahtautuvat mahdollisimman lähelle. Amman vieripaikoista oikein taistellaan.

Ole se valo joka olet - enkeleitä ja villasukkia on kirja ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet Kirsi Rannon yksityiselämästä tai meiningistä Amman ashramissa. Enkelikirjoja on tarjolla jo satoja, joten itse näen Rannon kirjan ansiot muualla. Ammasta toivoisin julkaistavan myös objektiivisia kirjoituksia.

Kirja-arvostelu: Kirsi Ranto: Ole se valo joka olet, Enkeleitä ja villasukkia, Tammi 2013.


2 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän kirjan. Voi olla, että kirjan nimellä houkuteltiin aikaan lukijoita, mutta jotenkin enkeleitten ja villasukkien osuus jäikin lopulta laihaksi. Ranto tosiaan omistautui uralleen täydellä teholla menettäen samalla otteen elämästä eli siitä, mikä on tärkeää ja olennaista. Uralle omistautuminen jätti tyhjäksi sisimmän. Hyvä, että edes nyt myöhemmin tajuaa asian.

    Minusta on jonkin verran samaa makua nytkin Rannon toimissa. Keikkamuusikon uran sijalla on vain nyt enkelihommat ym. Lujaa menee, mutta miten kauan menee? Ura vain on edelleen jotenkin tärkeää ja taustalla on toive jostain suuremmasta?

    Kassila on ihan oma lukunsa, epäuskottava koko mies.

    Vereslihalla minustakin Ranto on edelleen, koska sydäntä hiertää se, että pitäisi menestyä ja toisaalta on tarve tasapainoon.

    Tuota Amma-hehkutusta on jotenkin vaikea ymmärtää. En ainakaan itse voisi sitoutua hehkuttamaan jotain ihmistä tuolla tavalla.

    Minulle Ranto on ihminen, joka kertoo paljon siitä, miten ihmiset yleensäkin ottavat henkiset asiat yms. Paljon on tunnetta, vähän on järkeä ja malttia. Sinänsä kiinnostavaa.

    Kiitos sinulle, kun olet tehnyt tämän arvostelun.

    Jack D.

    VastaaPoista