Kaksi mitäänsanomatonta kirjaa

Välillä kirjastosta tarttuu mukaan kirja, josta ei saa mitään irti. Lukeminen saattaa jäädä junnaamaan paikalleen ja keskeytyä. Nyt ”onnistuin” löytämään kaksi tällaista opusta.

Ensin luin Sylvia Brownen teoksen Keskusteluja toisen puolen kanssa. Sylvian henkiopas Francine kertoilee, millaista elämä on rajan takana. Francine paljastaa sellaisia epäoleellisuuksia, jotka vie pohjan pois tarinan uskottavuudelta: Toisella puolella kuulemma deittaillaan, mutta mies tekee aina aloitteen. Se on perinne. Rajan takana voi toimia eri ammateissa mm. liikemiehenä - eli siellä käydään kauppaa. Jiihaa, odottelen innolla pääsyä rajan taakse. Voin käydä taivaassa BicMac-purilaisella ja ostaa koottavan Ikean sängyn. Tutkiskelin, mitä internetissä kerrotaan Sylvia Brownesta. Wikipedian mukaan hänet on tuomittu petoksesta. Youtube-videoilla hän näyttää todella omituiselta, ja hänen äänensäkin on tavattoman epämiellyttävä. Minulla on aiemmin ollut hänestä tietynlainen intuitio, eikä hänen kirjansa ole houkutelleet. Ilmeisesti aiempi intuitioni merkitsi jotakin. Kirjan eduksi sanottakoon, että teksti on sujuvaa toisin kuin seuraavassa kirjassa:

Toinen kirja, joka ei vakuuttanut minua, oli Marjatta Ristiluoman Pyhän hengen parantava voima. Minulle tulee mielikuva tädistä, joka on käynyt kursseilla, ja neuvoa papattaa nyt kaiken, mitä on kursseilta oppinut. Voisi kuvitella, että tämä kirja on hänen kurssimuistiinpanonsa painettuna kirjan kansien väliin. Teksti vaikuttaa ulkoapäin opitulta, hänen oma henkensä puuttuu. Kirja käsittelee mm. aromaterapiaa, chakroja, vyöhyketerapiaa, reikiä, kirologiaa, druidien puuhoroskooppeja... Lopusta löytyy kirjaluettelo opuksista, jotka käsittelevät näitä samoja aiheita. Herää kysymys, onko Ristiluoma vain kopioinut tiedot näistä lähteistä.

Valitettavasti teksti on vaikealukuista, kirjoitusvirheitä, virheellisiä sanamuotoja ja lauserakenteita esiintyy. Oletettavasti kirjoittaminen on ollut tärkeä prosessi kirjailijalle itselleen. Itse koin kiinnostavimmaksi kirologiaa käsittelevän osuuden.

Sylvia Browne, Keskusteluja toisen puolen kanssa, 2002, suomennettu 2009, Taivaankaari

Marjatta Ristiluoma, Pyhän hengen parantava voima, 2011, 

Håkan Blomqvist: Muukalaiset keskuudessamme

Håkan Blomqvist: Muukalaiset keskuudessamme

Ufo Finland 2011

Muukalaiset keskuudessamme kuvaa yksityiskohtaisesti Richard Höglundin 1960-luvulla tapahtuneita ufokontakteja. Kirjailija Håkan Blomqvist on uppoutunut tehtäväänsä huolella: Hän on haastatellut Höglundin vaimoa, ystäviä ja muuta lähipiiriä, sekä tutkinut tapausta koskevia lehtileikkeitä.

Höglund kohtaa maan ulkopuoliset olennot ensimmäisen kerran vuonna 1965. Siitä alkaa jatkuva yhteydenpito alieneiden kanssa. Tarkemman selostuksen juonesta voit lukea Ultran kirja-arvostelusta. http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-muukalaiset.html.

Tarina on aika karmaiseva: ruotsalaismies jää alieneiden hampaisiin. Olennot vaativat Höglundia esimerkiksi matkustamaan Bahamasaarille useita kertoja. Höglundista tulee kosmisen organisaation kuriiri, hän vierailee maanalaisessa tukikohdassa ja hänen tehtävänään on -ei enempää eikä vähempää- kuin estää ydinsota.

Höglund ei pääse olennoista eroon. Hänen luonaan vieraillaan päivittäin vaimon ollessa töissä. Höglund eristäytyy maailmasta ja valittelee tuttavilleen elämänsä olevan yhtä helvettiä. Ystävä Gösta Johansson on vakuuttunut, että Höglundin ”työnantajat” kuuluvat pimeänmiehiin.

Blomqvist suhtautuu objektiivisesti Höglundin tarinaan. Hän pitää mahdollisena, että Höglund valehtelee. Kirjassa ei kuitenkaan esitetä sitä mahdollisuutta, että Höglund saattaisi olla skitsofreenikko. Minä tunnen vahvasti yhtymän Kaunis mieli-elokuvaan: John Nash kuvittelee olevansa USA:n puolustusministeriön salainen koodinmurtaja. Hän luo tehtävään liittyvät henkilöt ja vastustajat omassa mielessään. Ihmisen tiedostamaton tarve tällaisissa tapauksissa on tehdä itsestään tärkeä, ja luoda elämälleen tarkoitus. Panostaja Höglund oli työperäisistä vaivoista johtuen sairaslomalla tavatessaan alienit ensimmäistä kertaa. On myös mahdollista, että joku vain halusi kiusata häntä ja lisäsi vettä myllyyn.

Pari naurunpyrskähdystäkin kirja aiheutti. Eräs avaruusolennoista luo säännöt rauhanjärjestölle, joka Höglundin tulee perustaa. Sääntö 38 kuuluu: Pese sukuelimesi huolella ennen rakastelua. Juupa juu, sukuelinten likaisuus on varmasti avaruusolentojen huolien kärkipäässä.

Minä suhtaudun hyvin avoimesti elämän mahdollisuuteen maapallon ulkopuolella. Olisi hyvin surullista, jos maailmankaikkeuden ainoa elämä olisi Telluksellamme. Olemmehan tuhonneet Äiti Maan luonnon tasapainon ja kohti pahempaa tuhoa mennään. Tämä kirja kyllä toppuuttelee intoa ufokokemuksiin. Kontaktihenkilöt esittävät julkisuudessa yleensä, että avaruusolennot olisivat auttamassa maapallolaisia rauhanomaisesti. Mikäli tässä kirjassa on hivenkään totta, niin olennot voivat myös orjuuttaa ihmisiä, ja tehdä elämästä helvettiä. Kuinka kontaktia hakeva ihminen voi varmistua siitä, että hän on yhteydessä rauhanomaisiin olentoihin? Ehkä viisaampaa pysytellä pörröisissä enkeleissä :D