Lisa Williams: Sielun ikuinen elämä

Lisa Williams on yksi kuuluisimmista elossa olevista meedioista. Tarkennan, hän on yksi kuuluisimmista tässä fyysisessa todellisuudessa elossa olevista meedioista. Ehkä kuuluisin. Amerikan televisiossa pyörineet meedioshowt ja maailman joka kolkkaan ulottuneet kiertueet ovat edesauttaneet asiaa. Tekeekö kuuluisuus meedioista luotettavan tai kirjailijasta lahjakkaan? Ainakin tunnetulla ja vauraalla henkilöllä on taustallaan laaja, asiansa osaava tiimi.

Sielun ikuinen elämä-kirjan pääteema on nimensä mukaisesti kuolema ja rajan takainen elämä.

Williams kirjoittaa omaelämäkerrallisesti, introspektiivisesti, itsensä kautta. Välillä ääneen pääsevät henkioppaat. Kirjassa esitetyn yksityiskohtaisen tiedon Williams on saanut henkioppailtaan. 

Sielun ikuinen elämä on ensimmäinen Williamsin kirja jonka luen. Tulen verranneeksi Williamsin tyyliä muiden meedioiden julkaisemaan aineistoon, jota olenkin ahminut ja kahminut kaiken minkä olen käsiini saanut. 

Kirjassa esitetyt teoriat kuoleman jälkeisestä elämästä menevät aika hyvin yksiin Williamsin kollegojen antamien tietojen kanssa. Johanna Bromannin muistan erottautuneen massasta pyrkimyksellään miellyttää kristittyjä ja esittämällä ettei jälleensyntymää ole olemassa.

Williams selittää yksityiskohtaisesti rajan taakse siirtymisen vaiheet. 

Ideaalikuolema on seuraavanlainen: Sielu erkanee ruumiista, näkee kauniin tunnelin ja sen toisessa päässä loistavan kirkkaan valon. Sielu liikkuu tunnelin läpi valoon. Rajan takana sielu kohtaa henkioppaansa ja häntä ennen perille saapuneet ystävänsä. Sielu voi halutessaan käydä maatasolla, mutta hän ei voi jäädä sinne liian pitkäksi aikaa. Henkimaailmassa sielu laitetaan katsomoon, jossa hän joutuu kohtaamaan uudestaan maanpäällisen elämänsä hetket. Sielu käy läpi tunteet, joita hänen loukkaamansa ihmiset ovat kokeneet. Katsomon jälkeen sielu saa hoitoa kipuihinsa. Tarkoitus on kasvaa aina eheämmäksi ja puhtaammaksi sieluksi. Elo rajan takana vaikuttaa työteliäältä. Hengillä on hierarkiat ja toimintaa valvotaan. Mieleen tulee rippileiri.

Ongelmia seuraa jos sielu takertuu kuoleman hetkellä maatasoon. Mikäli sielu ei osaa, halua tai uskalla jatkaa matkaansa henkimaailmaan, hän saattaa juuttua vorteksiin ja päätyy ehkä "kummittelemaan". Erittäin kehittymättömät, julmat, pimeät sielut (Williams käyttää esimerkkinä Hitleriä) joutuvat henkimaailmaan eri reittiä pitkin. Williams painottaa että helvetti on mielentila. Pimeät sielut saattavat luoda itselleen melko ikävät olosuhteet. He ikäänkuin joutuvat vankilaan kaltaistensa seuraan. Henkioppaat auttavat myös heitä eheytymään, tarkoitus on tehdä heistäkin useiden elämien ja välitilojen myötä valoisia henkimaailman kansalaisia.

Kukapa meistä osaisi ottaa kantaa Williamsin välittämiin tietoihin. Kuoleman hetkellä saamme tietää totuuden.

Suosittelen kirjaa erityisesti kuoleman koskettamille ihmisolennoille ja kaikille jotka tykkää mässäillä kuolemalla.

Kirja-arvostelu - Lisa Williams: Sielun ikuinen elämä, Hay house USA Inc 2011, Basam books 2012